Kuka muistaa ensimmäisen rock-keikan millä on ollut. Varmasti me kaikki. Muistan myös miten Mikko Alatalo esiintyi ala-asteen juhlasalissa ja nimmarista teetettiin halukkaille valokopioita. Vasta myöhemmin ymmärsin, että maalaispoika oli tekemässä ankaraa rundia, joka käsitti tuhottoman määrän räkänokkaisia kakaroita. Kyllä päivässä ehtii tehdä monta ala-asteen valloitusta ja liksa on tottakai ollut kohdallaan. Mikäpä siinä. Se 11-vuotias poika joka olin katsellessani Mikon keikkaa, ei muuttunut miksikään. Kissin, Dion ja Matchboxin levyt olivat todiste siitä, että luojan kiitos, musiikin ei tarvitse olla tällaista. Sisään jäi varmaan kuitenkin pieni pelko siitä, että jos en aktiivisesti pyri hyville ja mielenkiintoisille keikoille, ajaudun huonoille.

Huoli siis pois! Kesän keikoille on nyt jo lippuja taskussa, mutta ensin täytyy päästä rytistämään Tampereelle Mötorhead ensi lauantaina. Tullikamari on paikka ja reissu alkaa huomenna torstaina. Pohjoisen miesten on lähdettävä hyvissä ajoin, jotta ehditään riittävästi jauhaa puhemyllyä syksyn tapahtumista. kaksi päivää tulossa seurustelua ja viihtymistä tovereiden seurassa ja lopuksi väkevääkin väkevämpi mötorhead. Kyseisen bändin olen nähnyt ainakin kerran ennenkin. Joku vuosi sitten oli metallihurmos jäähallissa ja siellä oli mötorhead, dio ja muistaakseni manowar. Silloin mötorhead oli toki tuttu jo iso veljen levyhyllystä, mutta sillä oli lähinnä kelpaavan taustamusiikin rooli. Tälle keikalle lähdettäessa tilanne on toinen. Uusin levy tuli hankittua joskus viime vuonna halvennuksesta ja se kolisi. Kesällä ostin myös Lemmy-elokuvan, joka avasi kuvaa vielä laajemmaksi. Vuodessa taustamusiikista on tullut musiikkia, joka auheuttaa kihelmöintiä ja rahan menoa. Ekselenttiä!