Saunaillassa keskellä kaamosta keskusteltiin mihin Pomo kuljettaisi kesän mittaan. Samalla puheeksi tuli myös Metallican suomen visiitti. Asia aiheutti pienti hyminää porukoissa. Kun kerroin, etten ole ko. orkesteria nähnyt kuunaan, oli yks kaantaan vastaus "Se on kuitenkin Metallica. Pitää se nähdä".

Kesäloman startiksi sopi hyvin matalasykkeinen viikolla oleva kaikka. Mukaan lähti hra. M sekä oma poika. Kalasata oli tuttu keikkapaikka jo edelliskesältä, mutta nyt väkeä oli selkeästi Foo Fighterssiä enemmän. Menimme paikalle vasta illan jo alettua hämärtää. Kylmä pääsi yllättämään pohjoisemmankin kulkijan, Mutta keikan odottelu meni kuullennella lämmittelybändeistä viimeisen lopettelua ja vaihtaessa hra. M:än kanssa kuulumisia keväältä.

Mitä kirjoittaisin itse keikasta ? Metallica on ollut todella tärkeä bändi kasvavalle nuorelle minälleni ja mukana myös aikuisminän seikkauluissa. Mutta mitä on muuttunut ? Keikka rävähti käyntiin todella mahtavasti hit the lightsilla ja perään puppetsia. hyvä ensilaukaus ja kun perään tulee black album, oli biisi tarjonta kohdillaan. Hyvin ukot veti ja harmaat hiukset heilui niin yleisössä kuin lavalla. Mutta missä oli vaaran tunne ja se pieni kutina, että mitä tahansa voi tapahtua ? Serkku, metallica veteraani, on puhunut virkamies Metallicasta. Nyt tiedän mitä hän tarkoittaa. Keikka oli "ihan kiva" biisit vedettiin, hehkuteltiin yleisöä ja ammuttiin raketteja. Mutta hemmetti, jotenkin jäin kaipaamaan youtubesta ja DVD:ltä tuttua vihaista Hetfieldiä. Vähän olisi toivonut enemmän ärinää kuin rakkauden sanomaa.

Silti en voi kiistää, etteikö ollut menemisen arvoinen. Kun suosikki biisejä tuli melkoinen liuta ja yleisö lauloi mukana, oli tunnelmaa tuhdisti. Ihan kiva keikka. Mukava oli Metallica nähdä, mutta pelkään pahoin, ettei tule lähdettyä Metallicaa kovin kauas katsomaan tulevaisuudessa.