"Ollaan íhmisiksi" oli lause jota lapsena kuulin paljon. Veljien kanssa pohdittiin, että mitä ikinä se onkaan, niin meiltä sitä vaaditaan enemmän kuin muilta. Ylpön muu tuotanto on minulle lähinnä muisto moonTV:stä ja taustakohinaa radiosta. Uutta mies ja nainen levyä on tullut kuitenkin kuunneltua läpitte yllätys monta kertaa. Välillä meininki levyllä kuulostaa HIM:ltä siinä hyvässä mielessä ja väliin osataan myös vetää huumorilla, vaikka levyn teema ei naurata ketään. Ylppö on pääsee teksteissään lähelle sitä aikuisen parisuhdeajelehtijan maailmaa, jossa jokainen onnekas saa hetken nuoruudessaan lipua. Onneksi parisuhteen laimenee ja arkistuu. Seuraavalla levyllä ylppö laulaa tiskuvuoroista ja roskien viemisestä ?

Mutta bändi on kyllä hemmetin kova. Nuoruudensankari Janne Joutsenniemellä keväällä vahvistettu kokoonpano rokkaa. Vaikka levyllä on ajoittain melko kiilloitettua saundia, karauttaa orkesteri lav allata oikealla ryskeellä. Uudet ja vanhat biisit soi raskaammin ja tunnelmalla on levyjä syvempi. Kahden kaljun, Jannen ja Ylpön, lavareikunta näyttää ja tuntuu kahden toverin iloiselta savotalta. Kun ryskääminen vaimenee, osaa bändi vetää yleisöä hitaasti kohti seuraavaa kolisevaa syöksyä.

En ole varma miten orkesteri toimii tulevana suvenä festarien päälavoilla, mutta jos pääsis tätä johonkin kohtuu kokoiseen klubiin katsomaan, niin en jätä väliin.